Mistä syntyvät lääkitysturvallisuuden parhaat uutiset?

Havaintoja hoivan eri tasoilta arjen sankareista kuormittuneisiin esihenkilöihin.

Julkisessa keskustelussa lääkitysturvallisuus nousee usein esiin vasta silloin, kun jokin menee pieleen. Puhutaan poikkeamista, resurssipaineista ja henkilöstövajeesta. Poikkeamien analysointi on toki olennainen osa ennaltaehkäisevää toimintaa, mutta yli 10 vuoden kenttäkokemukseni – työpajojen, hoivayksikkövierailujen ja sote-päättäjien keskustelujen pohjalta – on opettanut minulle, että kehittämisen ei tarvitse aina alkaa ongelmista. Mitä jos pysähtyisimme katsomaan sitä, mikä jo toimii, ja jakaisimme hyviä uutisia lääkitysturvallisuuden saralta? Mitä osaisimme tukea arjen onnistumisia jo ennalta?

Hoivatyö on herkkä koneisto, joka toimii useilla eri tasoilla, ja jokaisella tasolla on oma tärkeä roolinsa. Olen kohdannut hyvinvointialueiden päättäjiä ja johtajia, jotka kantavat huolta suurista linjoista ja budjeteista. Olen istunut työpajoissa kuormittuneiden esihenkilöiden kanssa, jotka venyvät päivittäin pitääkseen arjen pyörät pyörimässä pienten resurssien keskellä. Olen jutellut sairaanhoitajien ja lääkevastaavien kanssa, jotka kantavat valtavaa vastuuta ja ovat kirjaimellisesti paljon vartijoina. Ja ennen kaikkea olen seurannut arjen sankareita – lähihoitajia – joiden aito, sydämellinen välittäminen huokuu heidän asenteestaan.

Parhaimmillaan hoivayksikkö tai kotihoito tarjoaa asiakkaalleen turvaa ja inhimillistä lämpöä. Toisinaan ammattilaisten jaksaminen on kuitenkin niin koetuksella, että se heijastuu vähäsanaisuutena tai lannistuneisuutena. Silloin uudet ohjeistukset tai tukivälineet voivat tuntua vain yhdeltä lisäkuormalta jo ennestään täydessä repussa. Hoitajat haluavat hoitaa ihmisiä, eivät tapella monimutkaisen hallinnon kanssa.
Tämä inhimillinen puoli on ratkaisevan tärkeä juuri nyt, kun sosiaali- ja terveysministeriön ohjaama Turvallinen lääkehoito -opas kokee laajaa kokonaisuudistustaan ja siirtyy sähköiselle alustalle. Päättäjille ja esihenkilöille tämä tarkoittaa työyksiköiden lääkehoitosuunnitelmien päivittämistä ja moniammatillisen vastuunjaon selkeyttämistä. Uudistuksen suurin hyvä uutinen onkin se, että se pakottaa meidät kirkastamaan prosesseja ja riskilääkkeiden hallintaa – mutta vain, jos varmistamme, että uudet vaatimukset eivät jää pelkiksi kuolleiksi kirjaimiksi lomakkeisiin.

Jotta muutos kantaa aidosti arkeen saakka, ratkaisu ei ole uuden hallinnollisen taakan sälyttäminen hoitajalle, vaan työn helpottaminen. Nykyään on olemassa ketteriä digitaalisia alustoja ja mobiilisovelluksia, jotka tuovat lääketiedon ja lääkkeiden visuaalisen tunnistuksen suoraan lähihoitajan käyttöön sängynvierelle – jos organisaatio vain niin päättää. Kun luotettava tieto kulkee mukana taskussa, hoitajan harteilta putoaa suuri pala stressiä. Silloin säästynyt aika ja energia voidaan kohdistaa siihen, mitä mikään opas ei voi korvata: asiakkaan aitoon, kiireettömään kohtaamiseen ja läsnäoloon.

Se on se kaikkein paras uutinen lääkitysturvallisuudessa: kun teknologia ja selkeät prosessit poistavat arjen turhaa kuormaa, hoitaja saa jälleen keskittyä siihen, miksi on alalle hakeutunut – ihmisen inhimilliseen kohtaamiseen.

Kirjoittaja: Päivi Laakso, Asiakaskokemuspäällikkö, Pharmac Finland Oy